Tuhlaajapoika
Tuhlaajapoika
Hei kaikki ja tervetuloa Lastenkirkko verkossa 3 -sivulle!
Kun kirjoitan tätä, on ulkona sateinen ja syksyinen ilma. Mutta sen ei kannata antaa vaikuttaa siihen, että voiko mennä ulos. Tottakai voi, kunhan pukeutuu sään mukaisesti. Toivottavasti mahdollisimman monella on kumisaappaat! Lehdet ovat jo pudonneet puista. Syksy on lopuillaan.
Tämän kerran aiheena on Tuhlaajapoika. Voit katsoa kertomukset kuvina ja luettuna YouTubesta (video alla).
Tuhlaajapojassa on suurena teemana Anteeksianto! Oletko sinä joutunut joskus pyytämään anteeksi, kun olet tehnyt jotain ikävää? On hieno taito osata katua ja pyytää anteeksi! Mutta myös anteeksiantaminen on joskus vaikeata, kun toisen tekeminen tai sanominen on tuntunut tosi pahalta.
Jumala antaa aina anteeksi, jos pyytää! Ja Jumala on tosi iloinen jokaisesta, joka häneltä anteeksi pyytää.
Oletko huomannut, että meiltä voit tilata myös kirjeen kotiin näistä aiheista? Näiltä Tuusulan seurakunnan Lastenkirkko verkossa -sivuilta löydät hakemuksen.
Toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja siunattua loppusyksyä ja ihanaa joulunodotusta
Ystävällisin terveisin Maarit
Tuhlaajapoika ja hänen veljensä
Jeesus kertoi:
»Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Melko pian nuorempi kokosi kaiken omaisuutensa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän nopeasti tuhlasi koko omaisuutensa kaikkiin turhuuksiin. Samaan aikaan tähän maahan tuli ankara nälänhätä ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
»Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt väärin taivasta ja sinua kohtaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut sinulle töihin!’ Niin hän lähti isänsä luo.
»Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja hänen sydämensä heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt väärin taivasta ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa parhaat ruoat pöytään. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
»Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski laittaa parasta pöytään, kun sai hänet terveenä takaisin.’
Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä ollenkaan sisälle taloon.
Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi turhuuksiin, sinä laitat hänelle parasta pöytään!’
Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’»
