Jaakobin uni
Jaakobin uni
Heippa kaikille ja tervetuloa toisen Lastenkirkko verkossa-julkaisun pariin!
Lokakuussa sanotaan, että on loskaa paljon! Oletko sinä ulkoillut joka päivä? Ulkona näkee hienosti, kun kesä vaihtuu syksyksi pikku hiljaa. Jotkut Joulua yli kaiken rakastavat alkavat jo valmistautua siihen mm. koristeilla ja vaikka jouluteellä.
Mutta me keskitymme nyt lokakuuhun ja Mikkelinpäivään. Mikkelinpäivä on enkelien päivä. Mm. Mikael-niminen enkeli on vaikuttanut aikoinaan tähän nimeen. Me lähdimme Jaakobin unen kautta lähestymään tätä Mikkelinpäivää.
Voit katsoa kertomuksen alla olevassa videossa kuvin ja luetuin tekstein.
Toivottavasti lokakuu on mukava ja säät sallivat ulkoilun!
Terkuin Maarit
Jaakobin uni
Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania.
Matkallaan hän jäi ulos yöksi, otti maasta päänsä alle kiven ja nukahti saman tien.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.
Sitten hän näki, että Taivaan Isä seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, Abraham-pappasi ja Iisak-isäsi Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy kaikkialle maailmaan.
Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, että se toteutuu, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Hän pelästyi ja sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan koti ja ovi taivaaseen.”
Kun tuli aamu, Jaakob otti kiven, joka oli ollut hänen päänsä alla, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel. Jaakob teki lupauksen ja sanoi: »Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita päälleni ja jos minä vielä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra minun Jumalani. Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä, Jumala, annat minulle, minä lupaan antaa sinulle takaisin.»
